Harjoittelijan päiväkirja, osa 2/2
Rutiinin oppii töissä
Luulen, että työharjoittelun tärkeimmät opit ovat tulleet ryhmässä työskentelystä. Vaikka käydäänhän niitä koulun penkilläkin läpi, mutta rutiinia voi opetella vasta työelämässä tiimin kanssa: miten aineistoa tulee käsitellä ja hallita, jotta seuraavan olisi mahdollisimman helppo jatkaa tai hyödyntää työtä myöhemmin.
Iso osa työstä todella on aiemman jatkamista tai päivittämistä – ja se on tietysti melkein yhtä vaikeaa kuin kokonaan uuden luominen. Toisen suunnittelijan työhön koskeminen on aina vähintäänkin pelottavaa: pitää kysyä itseltään tai viimeistään kollegalta epätietoisuutta itkien, onko henki tarpeeksi samanlainen mutta toisaalta tarpeeksi erilainen, jotta se olisi myös selkeästi uusi.
Pienet kysymykset avaavat suuria maailmoja
Harjoittelijana on hyödyllistä (tietysti mahdollisuuksien rajoissa) kysellä pieniin rutiineihin liittyviä kysymyksiä. Niiden ansiosta saattaa tulla esiin monia työtä nopeuttavia asioita, joiden havaitsemiseen saattaisi itsellä mennä kauan aikaa. Suuremmat ja hienommat tekniikat löytyvät nopeasti myös opetusvideoilta, mutta rutiineihin liittyvät asiat ovat ehkä vaikeammin kaivettavissa. Harjoittelijana on ainutkertainen mahdollisuus kysyä myös ne kaikista typerimmät kysymykset, mitkä ehkä suodattuvat pois kun harjoittelun suomaa oikeutta yksinkertaisuuteen ei ole.
Harjoittelija on toki myös mahdollisuus yritykselle, varsinkin jos vaihtuvuus on pientä. Uusi ihminen tuo tullessaan yrityskulttuurista poikkeavia ajatus- ja toimintatapoja ennen kuin samaistuminen tapahtuu. Samalla voidaan myös testata yrityksen sisäistä viestintää sekä kykyä viestiä asioita ulkopuoliselle, joka ei voi tukeutua kokemuksen tuomaan tietoon.
Mukaan ideariihiin
Oma harjoitteluni oli erityisen mieluisa ja olen tuntenut oloni jopa etuoikeutetuksi mahdollisuudesta seurata yrityksen toimintaa niin laaja-alaisesti. Olen saanut tunkea nenäni jokaiseen projektiin ja ideapalaveriin jonne olen halunnut ja mitenkään kerinnyt. Mielipiteeni on toivotettu tervetulleeksi silloinkin, kun ne ovat menneet aika kauas varsinaisesta harjoittelun aiheesta.
Kaikki loppuu aikanaan. Tämä harjoittelija kiittää, kumartaa ja kukat ojentaa. Over and out.
Mirva