SuunnittelijaOn aika kaivaa jälleen jakkupuku kaapista ja laskostaa leivontaessu tilalle, jättää koulureppu nurkkaan ja pinkaista kohti uutta työharjoittelupaikkaa. Roihu Inc:iin, Jihaa! World, here I come (again).

Innostus, kauhistus ja ihastus. Toisaalta oli ihanaa kuulla pitkästä aikaa kaivattuja sulosointuja markkinointiviestinnästä ja markkinoinnista, asiakaslupauksista ja erottuvuustekijöistä. Toisaalta mukana oli kauhua, sen sijaan että soljahtaisin takaisin työelämään tuttujen asioiden keskelle, katsonkin nyt alaa hieman toisesta vinkkelistä – olenhan nyt harjoittelemassa ulkoasuntoteuttajan tutkintoa varten.

Viikkopalaverilla asiat lähtevät rullaamaan, paljon tehdään. Ehkä sisäistän jossain vaiheessa, mitkä kaikki projektit kenellekin kuuluu – viimeistään kun saan jossain auttaa.

Harjoittelu alkaa vähän tutummissa merkeissä, markkinointiviestinnän vertailuna. Hetki on mennyt, kun viimeksi sain kuluttaa kunnolla aikaa vertaillakseni yritysten markkinointiviestintää keskenään. Sain myös seurata mistä kaikki luominen alkaa seuraamalla workshoppia, jossa asiakkaan tuotteista, palveluista ja toiminnasta kiteytetään niiden todelliset erottuvuustekijät. Prosessi on ajoittain jopa raakaa, yritykseltä täytyy kuoria kaikki kerrokset, jotta saadaan paljastetuksi sen sielu – se osa mikä erottaa yrityksen image00muista. Sitten vasta sen voi kunnolla vaatettaa siten, että muutkin ymmärtävät kuka ja mikä se on.

On erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä luova työ käytännössä tarkoittaa: se on työtä. Haastavaa on rutiinien keskellä säilyttää alttius ideoille ja uuden luomiselle. Luovuudenkin tarve on tietysti suitsittu siihen, kuka on asiakas ja mitä hän tarvitsee, mikä on tärkeää ja oleellista eikä vain inspiroitua kauniista keväästä ja lintujen laulusta. Se onkin ehkä suunnittelijan kaikista vaikein tehtävä: pitää mieli vapaana ja avoinna uudelle, mutta toisaalta osata inspiroitua hallitusti ja tehokkaasti aikapaineiden keskellä.

image01Tekemisen tarkkuus on myös ihastuttanut ja ajoittain myös pelästyttänyt. Joku oikeasti huomioi aina kaiken – senkin onko pieneen tarraan laitettava fontti juuri se oikea ja teksti millilleen optisesti linjassaan. Tällä alalla oikeasti viilataan pilkkua – tai ainakin sen paikkaa!

Mirva