Musiikin kieli on universaali, sanotaan. Tätä perustellaan esimerkiksi sillä, että musiikki herättää tunteita ja puhuttelee, vaikka emme välttämättä ymmärrä viestin lähettäjän (säveltäjän tai/ja tulkitsijan) tarkoittamaa sanomaa. Jokainen tulkitsee musiikin oman viitekehyksensä; persoonansa, elämäntilanteensa ja kulttuurinsa, kautta.

Harjoittelun loppu häämöttää ja – kuten aina – loppupaniikki iskee: ziljoona asiaa mitä haluaisi vielä kysyä, seurata ja kokeilla. Toisaalta hyvä muistuttaa itseään, että vaikka koulu päättyy, harjoittelu loppuu ja paperit on viittä vaille kädessä, niin valmiiksihan sitä ei tule koskaan. Valmistuminen tapahtuu vielä vähemmän kyseisellä alalla, joten itse asiassa ei ole mitään minkä voisi saattaa loppuun – opittavan määrässä kun ei loppua näy.

On aika kaivaa jälleen jakkupuku kaapista ja laskostaa leivontaessu tilalle, jättää koulureppu nurkkaan ja pinkaista kohti uutta työharjoittelupaikkaa. Roihu Inc:iin, Jihaa! World, here I come (again). Innostus, kauhistus ja ihastus. Toisaalta oli ihanaa kuulla pitkästä aikaa kaivattuja sulosointuja markkinointiviestinnästä ja markkinoinnista, asiakaslupauksista ja erottuvuustekijöistä. Toisaalta mukana oli kauhua, sen sijaan että soljahtaisin takaisin työelämään tuttujen asioiden keskelle, katsonkin nyt alaa hieman toisesta vinkkelistä – olenhan nyt harjoittelemassa ulkoasuntoteuttajan tutkintoa varten.

Nyt pitäisi kaikin tavoin tavoitella liikevaihdon kasvua. Markkinointi vaikuttaa suoraan liikevaihtoon, eikä siitä pitäisi leikata. Suomalainen yritysjohtaja on yleensä hirveän looginen, mutta tässä kohtaa ajatus harhailee.

Markkinointiviestinnän (ja miksei monen muunkin asian) parissa työskentelee paljon innostuneita, intohimoisia ja työtään rakastavia ihmisiä. Lasken itseni tähän ryhmään: kun innostun, painan kaasun pohjaan. Miksi huomenna, miksi ei tänään? Teen kaiken sydämellä. Asioihin kuuluu heittäytyä. Jos et rakasta sitä mitä teet, miksi teet sitä?